Vietettyäni yön itsesäädetyssä maanpaossa, olen nähnyt valon pimeyden synkissä tunneleissa. Olen 21-vuotias mies, en siis mikään poika enää, ja aikani pahuuden kanssa pelehtiessä on nähnyt viimeisen hetkensä. Yön pimeydessä ennen ensimmäistä sarastusta muistin, miltä tuntuu olla ihminen, rakastaa, tuntea toisen kosketus ja tahtoa kanssaihmisille vain hyvää eikä manata kauniin Maamme päälle helvetin perkeleitä ja muita vähempiä demoneja. Jumala on luonut maamme valoon, eikä meillä ihmisillä ole oikeus tätä valoa himmentää.
En kuitenkaan vihaa teitä harhaanjohdetut ystäväni, vaan katson synkän piirimme ulkopuolelta nähden silmiltämme pitkään kadotetun totuuden. Ennen lähtöäni halusin tarjota nämä ajatukseni, että kenties tekin voisitte nähdä saman pyhyyden ja hyvyyden, valon, jonka minä nyt näen.
Ehkä tekin taas muistatte, miltä tuntuu olla ihminen.
Rakastavaisin terveisin,
Ville
1 kommentti:
On se mulkku! RUNKKUPASKA! RINGISTÄ EI LÄHETÄ KUIN JALAT EDELLÄ PIMEÄT SAAPPAAT JALASSA! Tai ei ollenkaan!
Lähetä kommentti